Kyyrölä

Kyyrölän synty

Tshernyshev piti paikasta, jossa hänen oli pakko viettää talvi. Hän oli uskovainen ja antoi Jumalalle lupauksen, että jos hänen onnistuu vallata Viipuri seuraavana keväänä, hän rakentaa itselleen maatilan. Hänen toiveensa toteutui. Viipuri vallattiin vuonna 1710 ja hän sai palkkioksi sotapalveluksistaan Pietari Suurelta koko Karjalan kannaksen eteläisen alueen. Puoli Muolaata ja Valkjärven pitäjä pysyivät saman perheen hallussa, Tshernyshevin suvulla, vuosisadan ajan. Toinen puoli Muolaata oli Schuvalovien suvulla; heti Uudenkaupungin rauhan jälkeen ukaasilla 17.3.1726 kenraalimajuri Ivan Maksimovitsh Shuvalov sai 138 taloa. Keisarinna Katariina II:n määräyksestä 17.1.1796 Shuvalovien suvulle lahjoitettiin ikuiseen omistukseen Kuusaan hovi. Schuvalovien perilliset möivät kaiken 28.5.1803 kauppias Olhinille. Kuusaan hovin talo on vieläkin tallella, vaikkakin erittäin huonokuntoisena.

Kylän perustamisvuotena pidetään vuotta 1726. Volgan rannoilta Tshernyshev toi 20 maaorjaperhettään ja asutti heidät neljään kylään. Suomalaisasutusta ei näillä paikkakunnilla ollut siihen aikaan eikä pitkään aikaan myöhemminkään, sillä ensimmäinen suomalainen talonpoika Tuomas Pikkanen tuli Kyyrölän kylään vasta 1870. Kranoje seloon asettui 10 perhettä, Razvoziin kaksi perhettä ja loput Novaja derevnjaan ja Parkinoon. Vuonna 1728 Kyyrölässä oli 14 taloa ja 74 henkeä, Kangaspellossa 9 taloa ja 52 henkeä ja Parkkilassa 9 taloa ja 40 henkeä. Perheet olivat Tshernyshevin maaorjia Kostroman ja Jaroslavlin kuvermenteista. Kyläläisten alkukodiksi on paikannettu Jaroslavlin kuvernementin Tsherepovitskin piirikunnan Sudan kylä. Jaroslavlista tuotiin 1723 20 perhettä ja Kostromanista 9 perhettä myöhemmin. Perheiden nimet säilyivät vuoteen 1939 asti siinä muodossa, kuin ne olivat olleet heidän tullessaan, lisättyinä vain kylän omilla lisänimillä, joita oli lukematon määrä.

[Venäläisissä sukunimissä yleinen -ev/-ov -pääte esiintyy eri teksteissä erilaisena. Vuosisadan alkupuolella suosittu vastine oli -eff/-off, mutta varsin yleinen oli myös -ew/-ow. Etunimissä valinnat olivat vielä kirjavampia.]

Näiden lisäksi oli Serovit, Schuvalovit, Jelaginit, Volkovit, Ostrovskit, Gusevit, Tatarinovit, Tshernovit, Ishtshenkot. On mahdollista, että nämäkin perheet olivat tuotujen joukossa tai päinvastoin, sillä täsmällisiä tietoja ei ole löydetty. Myöhemmin tuotiin vielä Vlasovien perhe. Tämä oli seppien perhe, sillä aiemmin tuotujen joukossa ei ollut seppiä ja seppä oli välttämätön. Vlasovien paja oli toiminnassa vuoteen 1939 asti ja viimeinen omistaja oli Aleksei Vasiljevitsh Vlasov.

Vuonna 1811 Aleksanteri I:n manifestilla Viipurin kuvernementti liitettiin Suomen suurruhtinaskuntaan ja raja siirtyi Kymijoelta Siestarjoelle (Rajajoki). Kyyröläläiset, jotka vapautuivat maaorjuudesta 50 vuotta aiemmin kuin Venäjällä, rekisteröitiin Suomen kansalaisiksi. 1800-luvun lopulla kyyröläläiset, kuten myös kaikki seudun suomalaiset, saivat maapalstansa lunastettavaksi. Lunastus kesti vuosia ja kyläläisistä tuli itsenäisiä pientalonpoikia.

1914 kyläläiset elivät ystävällisissä suhteissa suomalaisten kanssa lukuun ottamatta joitakin tappeluja nuorison keskuudessa, eivätkä nekään sattuneet rotuvihasta. Myöhemmin kylään ja sen ympäristöön alkoi ilmestyä suomalaista sivistyneistöä, johon oli tarttunut viha kaikkea venäläistä kohtaan ja osa vihasta kohdistui kyläläisiin.

Helmikuun vallankumous tuli kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta kyläläisille. Kauhulla seurattiin tapahtumien kehitystä. Moskovassa, Pietarissa ja Viipurissa töissä ollut nuoriso palasi koteihin ja järjesti manifesteja ja lauloi vallankumouslauluja. Kyläläisten toinen puoli, joka ei ymmärtänyt politiikasta mitään, pysytteli puolueettomana. Tämä senkin vuoksi, että isien evankeliumin mukaan tsaarin valta oli murtumaton ja punaiset asettuivat tätä vastaan, mitä pidettiin pyhäinhäväistyksenä. Ne, jotka eivät olleet käyneet kylän ulkopuolella noudattivat vanhojen evankeliumia ja tuomitsivat punaisten toiminnan.

Syksyllä koitti lokakuun vallankumous ja tammikuussa alkoi sisällissota. Punaiset houkuttelivat miehiä riveihinsä ruualla ja 15 markan päivämaksulla. Monet suostuivat ja lähtivät rintamalle ymmärtämättä niitä vaaroja, joille asettuivat alttiiksi.

Kun alkoi huhu, että punaiset suorittavat pakkoliikekannallepanon, osa nuorista liittyi salaa valkoisiin välttääkseen tämän. Siellä heidät kuitenkin aseistettiin ja lähetettiin päin punaisia, mikä puolestaan pelasti kylän yleiseltä hävitykseltä, jonka valkoiset toimeenpanivat kapinan kukistamiseksi ja jossa ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä satakunta kyläläistä, pappi, ja opettaja.

Valkoisten armeija oli puolisotilaallinen. Sitä johti Saksassa oppinsa saaneet jääkärit ja sitä täydensi saksalaiset asejoukot. Punaisilla puolestaan oli sotilaita, jotka eivät koskaan olleet nähneetkään sota-aseita. Sodan julmuus hämmästytti kyläläisiä. Kylän elämä muuttui sodan jälkeen. Venäjän kielen opetusta lopeteltiin ja kylien nimet suomennettiin.

Kyyrölän kunta

Kunnallinen toiminta Kyyrölän kunnassa oli ajankohtaisten asioiden hoitoa ja lakien ja määräysten täytäntöön panoa. Minkäänlaista poliittista tai puolueväriä ei Kyyrölän kunnan olemassa olo-aikana ollut juuri havaittavissa. Kunnan talous oli hyvä, velkaa ei ollut ja verot pysyivät matalina. Kunnanlääkärinä toimi Muolaan kunnan lääkäri, joka asui Kyyrölän kunnan alueella, jossa sijaitsi myös apteekki.

Palosuojeluun oli Kyyrölän kunnassa aina kiinnitetty erityistä huomiota. Joka kylässä oli kunnan rahoilla rakennettu palohuone, jossa säilytettiin ruiskuja ja muita palosuojeluvälineitä. Kyyrölän VPK perustettiin vuonna 1910. VPK:n toiminta oli hyvin aktiivista. Viime vuosina VPK:lla oli oma paloauto, kaksi moottoriruiskua, useita misvoimaa tarvitsevia ruiskuja, vesipostiasema Kyyrölän kylässä, palokalustovaja ja oma suuri juhlatalo. VPK:sta mainittakoon perustajajäsen, palopäällikkö ja viimeisenä kunniapäällikkönä toiminut Stepan Lukjanoff ja viimeinen palopäällikkö Aleks Sibakoff.

Kyyrölässä toimi myös Muolaan suojeluskunta, joka vuokrasi ent. 30 res.komppanian maa-alueet rakennuksineen. Alueella oli seuraavat rakennukset: entisen komppanianpäällikön asunto, miehistörakennus, sairaala, päävartio, varasto ja sauna. Valtio myönsi avustusta rakennusten korjauttamiseen. Vuonna 1935 Puolustusministeriö korjautti miehistörakennuksen harjoitustaloksi, josta suojeluskunta sai erinomaisen majoitus-, kurssi- ja juhlahuoneiston.

Kyyrölän kunnan toiminta lakkautettiin 1933 ja alue liitettiin 1.1.1934 jälleen Muolaan kuntaan. Yhteensä 44 vuotta ehti Kyyrölä olla itsenäisenä kuntana. Kyyrölän asukkaat osallistuivat tämän jälkeen Muolaan kunnalliseen toimintaan eikä mitään mainittavia hankaluuksia esiintynyt. Kyyröläläisillä oli jatkuvasti omat edustajansa kaikissa lautakunnissa, joten he pystyivät valvomaan omia etujaan. Kyyrölä oli Muolaan tärkein kylä.

Kyyrölän venäläismalliset kylät

Tultaessa Viipurista päin saavuttiin ensiksi Kangaspeltoon. Vasemmalla puolella tietä oli Neitsyt Maarialle pyhitetty kirkko. Tien toisella puolella oli kansakoulu. Kylässä oli kaksi kauppaa, Siloffin kauppa ja suomalaisen Eino Suokkaan kauppa. Suomalaisia oli kylässä muutamia. Maanviljelijä Oskari Harjun tila oli kylästä Tervolaan eroavan tien varrella. Peltoa oli kyläläisillä vain vähän ja toimeentuloa haetaan mm. maalaustöistä ja kalastuksesta.

Nelisen kilometriä Kangaspellosta eteenpäin oli Sudenoja. Rakennukset olivat samanlaisia kuin Kangaspellossa, mutta pellot olivat suurempia. Kyläläisillä oli myös hyviä metsiä. Sudenojalla oli vain yksi suomalaistalo, Rämön talo, joka sijaitsi varsinaisen kylän ulkopuolella Kyyrölään päin. Kylän huomattavimpia miehiä oli kauppias Gratscheff, joka oli tunnettu myös kunnallismiehenä.

Melkein heti Sudenojan jälkeen tuli Kyyrölä. Varsinainen keskusta oli kuitenkin neljän kilometrin päässä. Kylän alkupäässä kääntyi tie oikealle Oinaalaan ja hiukan myöhemmin toinen tie vasemmalle Pällilään ja Muolaan kirkolle. Tässä tienhaarassa oli apteekki ja osuuskauppa. Niiden vieressä vasemmalla puolen tietä kohosi Kyyrölän kirkko. Kirkon vieressä oli kunnanlääkärin talo. Oikealla puolen tietä oli kansakoulu ja käräjätalo, jossa oli posti ja puhelinkeskus ja käräjätalon vieressä pellolla Uschanoffin saha ja mylly. Kansakoulun ja käräjätalon välissä oli Kyyrölän pappila. Käräjätaloa vastapäätä tien toisella puolella oli entinen reserviupseerien kasarmi, jota ympäröi komea puusto. Lähempänä rantaa oli puolustuslaitoksen suuri harjoitustalo.

Kyyrölä oli todella kaunis kylä. Talot olivat hyvin rakennettuja ja hoidettuja. Koko kylä teki siistin vaikutuksen. Pihoja varjostivat vanhat tuuheat puut ja koko kylä tuntui olevan tulvillaan ruusuja ja sireenejä. Asukkaat olivat iloisia ja ystävällisiä. Kyyrölän pellot olivat hiukan suurempia kuin aikaisempien kylien. Muita ansiotuloja tarvittiin silti, niistä savikotiteollisuus oli tärkein. Savipiippujen lukumäärän perusteella Kyyrölä olisi ollut Suomen suurin teollisuuspaikka. Taloja oli Kyyrölässä noin 240. Luterilaisia oli vain 5-6 taloa, joista huomattavimpia olivat Pikkaset, joilla oli myös majatalo Kyyrölässä.

Viimeisenä venäläismallisista kylistä oli Parkkila. Kylän talot olivat pieniä kuten myös niiden pellot. Huomattavimmat rakennukset olivat Lukjanoffin suvun vanha kauppatalo vasemmalla mäellä, Kannaksen osuusliikkeen myymälä ja kansakoulu kylän etelälaidassa.

Kyyrölän teollisuutta ja kauppaa

Ensimmäinen suurempi kauppa Muolaassa avattiin Kyyrölään vuonna 1878. Sen omisti Ignati Gratscheff ja sieltä sai suolaa, jauhoja, tupakkaa ja muuta. Muita kauppiaita alueella oli mm. J. Uschanoff Perkjärvellä, S. Lukjanoff Parkkilassa, Gratscheff Mälkölässä, Sibakoff Kyyrölässä sekä Galkinit, jotka ovat vanhaa tunnettua kauppiassukua Kyyrölässä. Kauppaneuvos Ilja Galkin anoi senaatilta myös lupaa perustaa Kyyrölään lakka- ja pulituuritehtaan. Kuntakokous kuitenkin antoi asiasta kieltävän lausunnon, koska pulituuria voi myös juoda ja siten se edistäisi epäraittiita elämäntapoja paikkakunnalla. Vuonna 1938 oli Kyyrölässä myös Kannaksen osuusliikkeen myymälä. Ylä-Kuusaassa oli Pekka Tjurinin kauppa, joka oli alueen vanhimpia ja jonka suojissa oli aikaisemmin majatalo.

Ennen Imatran voimalaitoksen valmistumista oli sähkön käyttö Muolaassa vähäistä. Kyyrölä oli tässä suhteessa poikkeus, sillä siellä oli kehitetty sähköä höyryvoimalla Galkinin sahalla jo 1890-luvulla sahan omaa tarvetta varten. Vuodesta 1918 alkaen saatiin sähköä laajempaan käyttöön, kun Uschanoffin sahalaitos alkoi sitä jakaa. Tätä kesti kuitenkin vain joitakin vuosia. Väliaikana, kun Karjala oli venäläisillä, nämä olivat rakentaneet Jääskestä sähkölinjan Pietariin. Tätä linjaa käytettiin hyväksi jälleenrakennuskautena, jolloin mm. Kyyrölä sai v. 1943 sähköä tästä linjasta.

Pääasiallinen kotiteollisuuden haara oli Kyyrölän kuuluisa savikotiteollisuus, josta voi lukea jäljempänä. Muita kotiteollisuuden haaroja oli Sosunoffin veljeksien tilauksesta valmistamat huonekalut ja ruumisarkut.

Potit

Kyyröläisten savityön taidot olivat tuodut Venäjältä. Saviastioiden teko vaati erityistä taitoa ja parhaat tekijät olivat samoissa suvuissa useampia miespolvia peräkkäin. Perinne säilyi elinvoimaisena talvisotaan asti. Vuonna 1910 oli Kyyrölässä 52 kornua eli ruukkujen tekovajaa, Parkkilassa 6, Kangaspellolla 5 ja Sudenojalla 2. Vuonna 1939 oli Kyyrölässä 50 kornua, Kangaspellossa 2, Sudenojalla 2 ja Parkkilassa 8. Noin 200 miestä perheineen sai pääasiallisen toimeentulonsa talvisin tehdyistä saviruukuista.

Kornu oli hirsirakennus, jonka mitat olivat tyypillisesti 6*6, 7*6 tai 7*8. Kahdella seinällä oli ikkuna ja yhdellä, yleensä päätyseinällä, oli ovi. Kornussa oli uuni, joka tavallisesti oli muurattu maakuoppaan 1,8-2,0 metriä alemmaksi lattiapintaa kestävyyden saavuttamiseksi ja sisätilan säästämiseksi. Sisustukseen kuului muutama pyöreä tekopöytä eli sorvi, savenmuokkauslava, vaivaamispenkit ja kuivausparret, jotka olivat kahdessa kerroksessa.

Raaka-aineena käytetty savi otettiin aluksi kylän mailta, mutta koska savimaata oli verrattain vähän, alettiin 1900-luvun vaihteessa ostaa savea naapurikylistä: Pällilästä, Leirilästä, Koiralasta ja Sormulasta. Savi vaivattiin veden kanssa. Länsi-Suomessa käytetyt hevoskiertoranat ja sähkömoottorilla käyvät muokkaajat olivat Kyyrölässä tuntemattomia. Syntynyt massa muovattiin käsin pystysuoran akselin varassa pyörivällä tekopöydällä eli valusorvilla, jota pyöritettiin jalalla. Astioiden muovailu sujui nopeasti, muutamissa minuuteissa. Muovaillut astiat kuivattiin kuivausparsilla ja lopulta poltettiin uunissa. Polttaminen kesti 10-12 tuntia ja uunin lämpötila oli 800-900 astetta. Kyyröläläisten savenvalanta tähtäsi pääasiallisesti käyttökeramiikkaan. Monet olivat kotitalouksien perinteiset potti-, vati-, ruukku-, lautas-, tuoppi-, vaasi-, ja kannumallit lukuisine muunnelmiin. Monenkirjavat käki- ja kukkopillitkin olivat alkujaan käyttöesineitä, lasten leluja. Myöhemmin, sodan jälkeen, niistä tuli kotien keräilyn kohteita ja hyllyjen koristeita.

Vuonna 1935 perustettiin Kyyrölän Savikotiteollisuusyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena oli tämän kotiteollisuushaaran kehittäminen sekä kaupan ja hintojen järjestely. Yhdistys syntyi tarpeeseen, sillä epäterve kilpailu oli painanut tuotteiden hinnat liian alhaisiksi. Yhdistyksen lyhyestä eliniästä huolimatta ehdittiin saada aikaan parannuksia. Laadittiin yhteinen hinnasto tuotteiden tukku ja vähittäismyyntiä varten, toimeenpantiin tuotteiden näyttely ja palkattiin pari neuvojaa, jotka järjestivät kursseja alan sekä ammatillisessa että taiteellisessa puolessa. Talousastioiden rinnalla alettiin valmistamaan yhä enemmän koriste-esineitä.

Lähestyttäessä 1940-lukua kyyröläläisten talousastioiden valikoima supistui supistumistansa. Esimerkiksi maitoruukkuja valmistettiin etupäässä vain 2-3 eri kokoa ja niistäkin pyrittiin tekemään mahdollisimman saman näköisiä eri valmistajien kesken, koska ostajat vaativat tätä. Savitöiden suurimpina jälleenmyyjinä toimivat kiertävät lumppurit eli rättikauppiaat. Jos lumppurilla olisi mukanaan lukuisia erilaisia savitöitä, olisi hänen joka talossa purettava kuormansa ja esitettävä koko varastonsa. Ajan voittamiseksi ja tavaran säästämiseksi särkymiseltä oli helpompaa pitää mukana vain pari erilaista kokoa.

Pottiteollisuudella oli tärkeä sija paikkakunnan talouselämässä. Sen lisäksi että se antoi työtä saviastioiden valmistajille perheineen, antoi se myös työtä muillekin paikkakuntalaisille, kuten saven kaivuuta ja ajamista, polttopuiden hakkaamista ja ajamista sekä valmiiden tuotteiden kuljetusta. Vuonna 1937 oli kotiteollisuustuotteiden myyntiarvo noin 2 miljoonaa markkaa. Summa on huomattava verrattuna esimerkiksi samana vuonna maitotaloustuotteista Muolaaseen saatuihin 1120000 markkaan. Vuonna 1939 oli kornujen yhteistuotanto jo noin 3,5 miljoonaa markkaa. Luku ei kuitenkaan anna oikeaa käsitystä, sillä savitöistä saatu hinta oli melko mitätön. Yhden uunillisen arvo oli noin 1000 markkaa. Maitoruukku, josta jälleenmyyjä otti 6-7 markkaa, saattoi sen tekijä saada vain 60-70 penniä.

Saviteollisuus yhdessä kesän aikana vierailla paikkakunnilla harjoitetun maalaustyön ja tiilien valmistuksen kanssa antoi kyyröläläisille tyydyttävän toimeentulon. Viimeinen kyyröläläinen savipottien tekijä Nikolai Uschanoff, kotiutui Hämeenlinnaan ja pyrki säilyttämään viimeisiltä mestareilta Aleksandr Borodulinilta ja Ivan (Juho) Uschanoffilta saamansa opit. Hänen tyttärensä, Jaana Uschanoff, pitää nykyään perinteitä yllä Kyyrölän Savi -yrityksellä.

Koulut

Kyyrölän koulupiiriin kuului Kyyrölän kylä ja osa Sudenojan kylää. Kyyrölän koulutalo tuhoutui täysin talvisodassa. Vuonna 1942 syksyllä aloitti Kyyrölän koulu uudelleen toimintansa manttaalikunnan talossa ja myöhemmin saman koulun alakoulu Kyyrölän pappilassa. Opettajina toimi tällöin Esa Kaski ja alakoulun opettajana Hilja Pulkki. Ennen talvisotaa opettajina koulussa toimivat mm. opettajat Muhin, Pluskoff ja Juho Uschanoff. Viimeiset opettajat olivat Konsta Kondrajeff 1928-1940, Eeva Kaski 1927-1940 ja 1942-1944. Alakoulussa Paula Ortamo 1928-1940 ja Maria Kijanen 1925-1940. Yksityisessä koulussa Mandi Mäkirinne 1920-1921, Ilmi Lagercrantz 1921-1922, Katri Kekki 1922-1924, Jenny hätönen 1924-1927. Opettaja Kondrajeff osallistui suojeluskuntatoimintaan ja poikatyöhön. Opettaja Eeva Kaski toimi innokkaasti lotissa ja oli Lotta-Svärd-yhdistyksen Muolaan paikallisosaston sihteerinä 10 vuotta ja puheenjohtajana 1935-1944.

Kangaspellon koulun koulupiiriin kuului Kangaspellon kylä ja suurin osa Sudenojan kylästä ja osia Muolaan kylästä. Vuonna 1935 koulurakennus uusittiin perinpohjaisesti. Koulussa oli yksi yläkoulun ja yksi alakoulun opettaja. Koulurakennus tuhoutui talvisodassa. Opettajina toimi mm. Juho Uschanoff ja Rosa Meriö 1930-1940, alakoulussa Lyydia Laurio.

Parkkilan koulu oli yhden naisopettajan koulu, mutta oppivelvollisuuden tultua täyteen voimaan muuttui se supistetuksi kouluksi. Koulupiirin muodosti Parkkilan kylä. Koulutalo tuhoutui talvisodassa. Opettajina mm. Edia Vanhanen 1928-1940.

Kyyrölän kreikkalaiskatolinen seurakunta

Kyyrölän ensimmäisen kirkon rakennutti vuonna 1725 Tshernyshev. Kirkko oli pieni ja puinen ja se paloi 5.1.1788. Vanha Äyräpää II -teoksen mukaan kirkko paloi vuonna 1781, jolloin paloi myös suuri osa Kyyrölän kylästä. Palo sai alkunsa, kun tuuli lennätti kipinän ruukusta, jossa Maria Andrejevna kantoi tulta saunaan. Toisen kirkon rakennutti vuonna 1803 valtioneuvos Ivan Ivanovitsh Bogajevski, joka oli ostanut Kyyrölän hovin Tshernysevin perillisiltä v. 1801. Tämä kirkko paloi joulukuun kuudentena 1894. Palossa tuhoutui seurakunnan arvokas, lähes kahdensadan vuoden ajalta peräisin oleva arkisto. Kolmas kirkko rakennettiin suurimmaksi osin lahjoitusvarojen turvin vuonna 1898. Kirkko rakennettiin kivestä arkkitehti N. J. Baranjevin piirustusten mukaan ja siitä tuli huomattavasti edeltäjiään suurempi ja komeampi. Se oli 32 metriä pitkä ja 21 metriä leveä ja siihen mahtui sisälle 1200 henkeä. Ulkoapäin se oli valkoiseksi kalkittu, peltikattoiset kupolit vihreiksi maalatut ja ristit kellotapulissa ja kupolissa kullatut. Sisältä kirkon seiniä peittivät seinämaalaukset. Kirkko raunioitui pahasti talvisodassa. Kellotapuli sortui kokonaan, keskiholviin tuli ammottava aukko ja etelänpuoleinen seinä oli puoliksi rikki ammuttu. Sisustus tuhoutui kokonaan.

Muita seudun kirkkoja oli Kangaspellon ja Perkjärven kirkot. Kangaspellon kirkko oli entinen Kanneljärven kreikkalaiskatolinen kirkko, jonka asukkaat ostivat vuonna 1921 5000 markalla ja pystyttivät omaan kyläänsä. Kirkko oli pieni ja puinen, mittasuhteiltaan 6*4 metriä. Kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle. Talvisodassa kirkko paloi perustuksiaan myöten. Kyyrölän seurakunnan kolmas kirkko oli pietarilaisen rouva Saint-Hilairin Perkjärven asemaseudulle vuonna 1901 rakennuttama. Kirkko oli pieni ja kodikas puukirkko, joka säästyi sodan tuhoilta.

Hautausmaita oli sekä Kyyrölän että Kangaspellon kirkkojen yhteydessä. Kyyrölän hautausmaa perustettiin samaan aikaan kun ensimmäinen kirkko rakennettiin. Myöhemmin hautausmaata laajennettiin hovin puiston alueelle. Kangaspellon hautausmaa perustettiin vuonna 1930 Vasili ja Vera Ananin'in tarkoitusta varten kirkon viereen lahjoittamalle tontille.

Seurakunnan papisto asui aina Kyyrölän kylässä pääkirkon välittömässä läheisyydessä. Ensimmäisen pappilan rakennutti tilanomistaja I. Bogajevski. Bogajevskin toivomuksen mukaan sijoitettiin pappilarakennukseen myöskin ensimmäinen seurakunnallinen koulu. Vuonna 1853 rakennutti tykistöhallitus, joka Bogajevskin kuoltua omisti Kyyrölän hovin, uuden pappilan. Vuosisadan vaihteessa rakensi seurakunta sen pappilan, joka oli käytössä talvisotaan asti ja vielä sen jälkeenkin, koska se oli niitä harvoja rakennuksia, jotka Kyyrölän kylässä säilyivät palamatta. Tämän pappilan yhteydessä oli 0.5 ha:n viljelysmaa sekä erinomainen puutarha, jossa oli lukuisia omena- ja kirsikkapuita, marja- ja koristepensaita sekä hyvä kasvimaa. Rovasti Zemljanitsin ja pastori Varfolomejev näkivät paljon vaivaa puutarhan luomiseksi. Myös heidän seuraajansa vaalivat sitä huolella.

Kyyrölän kirkossa toimitettiin jumalanpalveluksia säännöllisesti jokaisena sunnuntaina ja juhlapäivinä. Jumalanpalveluksia pidettiin seurakuntalaisten tilauksesta usein myös arkisin. Kangaspellon kirkon valmistuttua, sovittiin kylien kesken käytyjen sitkeitten neuvotteluiden jälkeen, että papisto toimittaa jumalanpalveluksia Kangaspellon kirkossa joka kolmantena sunnuntaina. Ratkaisua ei ollut helppo saada aikaiseksi, koska Kyyrölän kylän asukkaat eivät olisi halunneet jättää kirkkoansa näin usein tyhjilleen. Myöskään Kangaspellon väki ei ollut aivan tyytyväistä. Kun he olivat lopulta saaneet kirkon omaan kyläänsä, olisivat he halunneet saada jumalanpalveluksiakin useammin. Silloin tällöin onnistui Kangaspellon asukkaiden saada kyläänsä vierailemaan joku ylimääräinen pappi, joka toimitti kaikki palvelukset heidän kirkossaan. Tällaisena ylimääräisenä pappina toimi Kangaspellossa vuosina 1923-1928 pastori Grigori Sirotin. Perkjärven kirkossa toimitti seurakunnan papisto jumalanpalveluksia aluksi kesäisin. Myöhemmin rajan sulkeuduttua, kävi pastori Potapi Bogomolov Kaukjärveltä käsin suorittamassa jumalanpalveluksen kerran kuussa. Seurakunnan papisto kävi sen sijaan Perkjärvellä enää vain kahdesti vuodessa kirkon nimikkopyhinä.

Osannotto kaikkiin jumalanpalveluksiin Kyyrölän seurakunnassa oli aina erittäin vilkasta. Myös lapset olivat ahkeria kirkossa kävijöitä. Suurina juhlapäivinä, kuten jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina sekä Herran temppeliintuomisen juhlana (kaikki kolme Kyyrölän kirkkoa oli pyhitetty tälle tapahtumalle) täyttyi temppeli ääriään myöten. Muita huomattavia juhlapäiviä seurakunnassa oli pyhän Georgiuksen päivä sekä Neitsyt Marian juhlapäivä. Neitsyt Marian kesäinen juhlapäivä oli myös Kyyrölän vapaapalokunnan vuosijuhla. Tätä päivää juhlitaan nykyäänkin kyyröläläisten seuran järjestämässä juhlassa Hämeenlinnassa, viimeksi kesällä 2002.

Kyyrölän kirkkokuoro syntyi 1900-luvun alussa, kun rovasti Zemljanits oli Kyyrölän pappina. Hän opetti ja johti kuoroa ensin itse. Myöhemmin kuorojohtajana toimi hänen tyttärensä Aleksandra Zemljanits. Myöhempiä kuoronjohtajia oli mm. Pavel A. Sibakov ja hänen poikansa Sergei Sibakov. Kangaspellon kirkkokuoroa johti talvisodassa kaatunut Mikko F. Borodulin.

Viimeisinä vuosina pidettiin Kyyrölän seurakunnassa myös kristinoppikouluja ja pyhäkouluja. Edellinen ei saavuttanut suosiota, mutta jälkimmäinen sai kannatusta. Pyhäkoulutyötä Kyyrölän seurakunnassa edisti Marfa P. Lukjanov ja ruustinna V. Kasanski.

Vuonna 1930 rakensi Kyyrölän seurakunta ja Kyyrölän kunta kirkon viereen yhteisen toimitalon, Kun Kyyrölän kunta liitettiin Muolaan kuntaan, hankki seurakunta omistusoikeuden koko rakennukseen. Näin saatiin kaivattu seurakuntatalo, jossa voitiin pitää seurakunnalliset juhlatilaisuudet ja kokoukset, jossa kristinoppikoulu ja pyhäkoulu toimivat, jossa ompeluseura kokoontui, jossa kirkkokuorolla oli harjoitushuoneensa ja jossa asuivat kirkkovahdit ja Pronja-setä (Pr. Prokofjev) perheineen. Myös entisen Kyyrölän kunnan piirikirjasto, joka käsitti toista tuhatta lähinnä venäjänkielistä kirjaa, oli sijoitettu taloon.

Talvisodan puhjettua joutui Kyyrölä heti tyhjennettäväksi. Sotatilasta johtuen oli kuljetuskapasiteetti varsin rajallista, joten kylän väen poistuessa 1. päivänä joulukuuta, saattoivat he ottaa mukaansa vain kaikkein tarpeellisimman. Muiden mukana lähti rovasti Kasanski, vietyään sitä ennen kirkonkirjat ja seurakunnan arkiston kirkon kivimuurien suojaan. Joulukuun puolivälissä ja myöhemmin tammikuussa, sai hän tilaisuuden käydä yhdessä eräiden muiden kyyröläläisten kanssa pelastamassa kirkosta ehtoolliskalustoa, ikoneja, kirkonkirjoja, pankkikirjoja ja jopa käteistä rahaa. Aivan viime hetkillä tuli näin siis pelastettua jo raunioituneen kirkon sisältä seurakunnan väestöluettelot. Sen sijaan syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen kirjat puolen vuosisadan ajalta yhdessä muun arkiston kanssa hautautuivat kirkon sortuneiden muurien alle.

Talvisodan aikana sijaitsi seurakunnan virasto ensin Loimaan pappilassa, myöhemmin Loimaan kauppalassa. Seurakuntalaiset olivat sijoitettuna lähinnä Loimaan, Ypäjän, Alastaron, Vampulan ja Mellilän kuntiin. Talvisodan päätyttyä sijoitettiin kyyröläläiset Turun ympäristöön, Paraisiin ja Kemiön saarelle. Jatkosodan aikana kyyröläiset pääsivät vielä kerran palaamaan kyläänsä. Ensitöiksi raivattiin ja siivottiin kirkon rauniot. Sen verran oli ehjiä seiniä ja kattoa, että saatiin pystytetyksi väliaikainen alttari raunioitten keskelle. Kirkon viereen, yhteiseen sankarihautaan haudattiin myös isänmaan puolesta henkensä uhranneet.

Pappilarakennus oli jäänyt pystyyn vain vähäisesti vaurioituneena. Siihen sijoitettiin A. Galkinin kauppa, viisi perhettä sekä ryhmä viestisotilaita. Kun sotilaat poistuivat, niin pappilan saliin avattiin väliaikainen pikkukirkko. Pappina toimi sotilaspastori L. Schavik, alias pappismunkki Markus, sillä seurakunnan esimies oli jäänyt Turkuun.

Kyyrölää alettiin jälleenrakentamaan ja kirkon entisöimiseksi tehtiin suunnitelmia ja laadittiin kustannusarvioita. Haaveet kuitenkin raukesivat sillä edessä oli vielä toinen evakkomatka: Punkalaitumelle. Myöhemmin kyyröläläiset sijoitettiin etupäässä Hämeenlinnan seudulle. Kyyrölän seurakunnan esimies ja virasto sijoitettiin Hämeenlinnan kreikkalaiskatolisen seurakunnan pappilaan. Kyyrölän kreikkalaiskatolinen seurakunta lakkautettiin yhdessä muiden luovutettulla alueilla toimineiden kreikkalaiskatolisten seurakuntien kanssa joulukuun 8 päivänä 1949.

Kyyrölän seurakunnan papit

Lukkarit

Kirkkoisännöitsijöitä

Muina kirkonisännöitsijöinä Kyyrölässä toimivat kauppiaan Mikko A. Sibakov, Aleksi N. Sibakov, Aleksi I. Galkin ja Ivan G.Tjurin. Kangaspellon kirkon isännöitsijänä on ollut kauppias Aleksi J. Schilov, joka vetäytyi myöhemmin Valamon luostariin ja vihittiin siellä munkiksi 1947. Perkjärven kirkon isännöitsijänä toimi neiti Anna M. Vostrikov.